Uusi sivustoni: Marja-Leenan kirjahylly

Maanantai 3.1.2011

Tämä blogini on jäänyt pitkään päivittämättä ja koska en ainakaan toistaiseksi aio jatkaa tämän kirjoittamista, ehdotan Sinulle, joka olet tullut tälle sivulle, siirtymistä uuteen kirjallisuusblogiini

Marja-Leenan kirjahylly http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com

Tervetuloa!

Päätalo – Ellet yritä, et mitään saavuta

Reilu vuosi sitten kirjoittelin jotain jo tästä elokuvasta : Kalle Päätalo, 17 000 sivua. Tarkoitus oli katsoa tuo filmi silloin heti, mutta jotenkin se vain jäi.

Kalle Päätalo syntyi 11.11.1919 Taivalkosken Jokijärvellä ja kuoli Tampereella 20.11.2000. Hänen eläessään kirjoja oli myyty 3,6 miljoonaa, en nyt vallan väärin muista. Rakennusmestariksi Päätalo valmistui 1949. Omaelämäkerrallinen Iijoki-sarja on 26-osainen.

Elokuva on mielenkiintoinen kuvaus todellisesta sisukkuudesta. Liikuttava tarina miehestä, joka puski läpi vaikka harmaan kiven. Suomalaisella sisulla? Niin, milläpäs muulla.

Kalle Päätaloa välipalana

DVD-elokuva - PÄÄTALO, julkaisupvm: 27-03-2009

DVD draama - ensi-ilta: 26.9.2008 - Kesto: 1h 20min - väri - Ikäraja: K11 - Extrat: Tietoja elokuvan tekijöistä, teaser, trailer - Levyjen lukumäärä: 1 Alkuperäinen nimi: PÄÄTALO - Ellet yritä, et mitään saavuta - Ohjaus: Hannu Kahakorpi - Pääosissa: Kai Lehtinen, Susanna Anteroinen, Nina Jääskeläinen, Pirjo Leppänen, Kari Hietalahti, Antti Virmavirta - Käsikirjoittaja: Elina Halttunen (Päätalon romaanien ja Miisa Lindenin adaptaation pohjalta)

Gummeruksen syyskausi alkoi

Maanantai 7.9.09

Olin viime torstaina Gummeruksen syyskauden avajaisissa. Päinvastoin kuin muistan aikaisemmilta vuosilta illan ohjelmassa ei ollut kuin puhe ja sekin aivan tilaisuuden alussa. En itse ehtinyt puhetta kuulemaan, vaan tulin paikalle vasta joskus viiden maissa keskelle juhlahumua. Tilaisuus oli alkanut jo kello 16. Väkeä oli paikalla muutamia satoja.

Paikalla näytti olevan lukuisia tuttuja julkkiksia ynnä muita silmäätekeviä, niin kirjailijoita kuin toimittajia. Ja tietenkin runsaasti Gummeruksen omaa väkeä.



Tarjoilu näytti upealta ja niinpä keräsin lautaselleni kaikkea hyvää pursuavilta vadeilta ja istuuduin sohvalle samalla katsellen ympärilleni. Juomaksi valitsin raikasta mehua, jota oli tarjolla kahta eri laatua. Monet olivat valinneet alkoholivaihtoehdon, jota lajia oli myös erittäin runsaasti esillä. Osalle kelpasi ruokajuomaksi jääpaloilla höystetty vesi.

Muistan joskus avajaisissa olleen esillä syksyn tuotantoa. Nyt ei ollut. Olisi ollut ihan mukava nähdä uutuuskirjat nyt vaikka rekvisiittana ikkunalaudoilla.



Kahvipöytään oli tehty valtava kakku leivospaloista, joiden päälle oli ripoteltu vadelmia, mansikoita ym. Lisukkeeksi kermavaahtoa.




En yleensä juo kahvia. Teetä oli valmiina kannussa. Vaikutti vihreältä teeltä. Olisin mieluummin juonut jotain hyvää maustettua mustaa teetä. Mutta tarjoilu oli niin mainiota, ettei ollut mitään syytä valituksiin.



Tommy Tabermannkin pyörähti käymässä hieman sivummalla eteisen puolella. Mies näytti pöhöttyneeltä. Häneltä ei nyt ilmeisesti ole ilmestynyt uutta runokirjaa, omituinen romaani kylläkin. Tällä kertaa hän taisi jättää tämän pöydän väliin:





Paikalla oli yllättävän monta odottavaa äitiä, ainakin kolme tai neljä. Hyvä vauvabuumi!



Näin väljää oli vain hetken. Sali täyttyi lopulta tungokseen asti.
Sivistyneesti, fiksusti käyttäytyvää väkeä.





Rikostoimittajilla oli ilmeisesti menossa mielenkiintoinen keskustelu. Uusia dekkareitakin ilmestyi tänä syksynä.







Kun mitään erityistä ohjelmaa ei ollut, ihmiset alkoivat muodostaa pieniä keskusteluryhmiä tai soitella kännykällä.



Monet Gummeruksen kirjoista ilmestyvät vasta vähitellen syksyn kuluessa.



Mielenkiintoisen keskustelun kävin Irja Wendischin kanssa (kuvassa). Häneltä ilmestyi nyt syksyllä kirja Me sotilaiden lapset. Hänenkin isänsä oli syntynyt 1920 kuten minunkin isäni. Hänen isänsä oli sodassa viisi vuotta niin kuin minunkin isäni. Oma isäni kuoli jo 1965, 45-vuotiaana. Irja Wendischin isä kuoli 1996. Tytär asuu nykyisin Berliinissä.














Kotiin lähtiessäni sain mukaani Anna Gavaldan kirjan Lohduttaja.

Gummeruksen nettisivut.
Tutustu myös kirjavideoihin.

Kirjasyksy 2009 alkamassa

2.9.09 keskiviikko
Gummeruksen syyskauden avajaiset ovat huomenna. Pitää yrittää kirjoittaa siitä jotain.

Mika Waltari

19.10.08

Käsi pystyyn, kuka ei tiedä, kuka on Mika Waltari. Hänet tietävät monet muuallakin kuin Suomessa. Nyt on kulunut 100 vuotta hänen syntymästään. Tai siis jo kuukausi sitten eli 19. syyskuuta.

MIKA TOIMI WALTARI s. 19.9.1908- k. 25.8.79

Hän käytti seuraavia salanimiä Kristian Korppi, Leo Rainio (yhdessä Armas J. Pullan kanssa), Leo Arne, Nauticus ja M. Ritvala, Karl Detmold, Nequiquam, Untamo Raakki

Nomen est omen, ehkä Waltarinkin kohdalla, sillä vaikka Toimi olikin vain hänen toinen nimensä, niin toimen mies hän tosiaan oli. Proosaakin hä on kirjoittanut sivukaupalla ja runoja myös. Paljonko hän on kirjoittanut proosaa sivumäärällisesti, en tiedä, mutta PALJON on sana, jolla voi noita sivumääriä kuvata. Aluksi hän luuli olevansa lähinnä runoilija, oli mukana mm. Tulenkantajissa, mutta proosa vei sitten miehen mukanaan. Ehkä taloudellisistakin syistä. Avioiduttuaan Marjatta Luukkosen kanssa, joka oli syntyisin varakkaasta perheestä, Waltari halusi pitää vaimonsa elämän yhtä yläluokkaisena avioliitonkin aikana. Pelkästään runojen kirjoittamisella tähän vakavaraisuuteen ei olisi päästy ja Waltari halusi päteä myös vaimonsa perheen silmissä. Ja onnistui , aluksi kirjoittamalla vimmatusti ja myöhemmin mm. tunnetuimman kirjansa Sinuhe egyptiläisen(1945) tuoman maineenkin myötä.

Tässä luetteloa siitä, mitä mies sai aikaan: Hän kirjoitti 22 romaania, 15 pienoisromaania, 26 näytelmää, 6 runoteosta, 4 novellikokoelmaa, 7 salapoliisiromaania, 2 satukirjaa, noin 1000 kirja-arvostelua ja lehtiartikkelia sekä lisäksi kuunnelmia, tietokirjoja, suomennoksia ja elokuvakäsikirjoituksia.

Vasemmalla Ateneumin näyttelyesitteen kuva Mika Waltarista

Itse olen aina pitänyt Waltarista, vaikka äidinkielenopettajamme Naantalin yhteiskoulussa ollessani lukioluokilla, mollasi Waltaria aika pahasti. Waltari ei Mantan - opettajani oikeaa nimeä en muista - mielestä ollut mikään kirjailija niin kuin ei esimerkiksi Jarno Pennanenkaan. Itse olin jo siihen aikaan lukenut muutamia Waltarin kijoista ja tykästynyt hänen tyyliinsä, niin ettei opettajan sanoilla ollut minulle mitään merkitystä.

Kirjailija kuoli vähän ennen 71-vuotissyntymäpäiväänsä kohta vaimonsa Marjatan kuoleman jälkeen. Vaimo oli kuollut syöpään pian Waltarin 70-vuotispäivien jälkeen. Heidät on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalle.


Olemme käyneet lokakuussa Ateneumissa Jasminen kanssa kaksi kertaa katsomassa mm. Mika Waltariin liittyvää näyttelyä (Mika Waltari ja taiteilijaystävät 19.9.2008–18.1.2009). Näyttely koostui kirjankansikuvituksista, elokuvakatkelmista ja mahdollisuudesta kuunnella nauhalta Mika Waltarin ääntä. Esillä oli myös taiteilijoiden maalauksia, jotka ovat olleet Mika Waltarin kodin seinillä. Tässä vielä pikkukuvat valoteoksesta, jossa Waltarin tekstit elivät nykytaiteilija Charles Sandisonin (s. 1969) työstäminä Ateneumin pääportaikossa.


Kuvia Ateneumin pääportaikosta. Tekstinpätkät ovat kuulemma Waltaria.

Nämä portaikon kuvat ova isompina toisessa blogissani, jossa kerron Ateneumissa käynnistäni:

Valoteokset

Romaaneja (Tiedot WSOY):

Suuri illusioni(1928)

Appelsiininsiemen (1931)

Mies ja haave (1933)

Sielu ja liekki (1934)

Palava nuoruus (1935)

Surun ja ilon kaupunki (1936)

Sinuhe, egyptiläinen(1945)

Johannes Angelos (1952)

Turms, kuolematon (1955)

Valtakunnan salaisuus (1959)

Ihmiskunnan viholliset (1964)

Mikael Karvajalka (1948)

Pienoisromaaneja (tiedot WSOY):

Multa kukkii (1930, 27-sivuinen)

Vieras mies tuli taloon (1937)

Ei koskaan huomispäivää (1942)

Fine van Brooklyn (1942)

Jokin ihmisessä (1944)

Ihmisen vapaus (1950, 20-sivuinentu, julkaistu 1953)

Koiranheisipuu. Pienoisromaani. 62 s.

Felix onnellinen (1958)

jatkuu...

Mika Waltari (jatkoa)

19.10.08
Kuvia Mika Waltarista:

HS:n kuvakooste

Tässä linkki sivustolle, jossa on paljon tietoa Waltarista
http://waltari.lasipalatsi.fi/mw.html

Mika Waltari

Kalle Päätalo, 17 000 sivua proosaa

Joku on laskenut, että Kalle Päätalo on kirjoittanut 17 000 sivua. Kaikki suorasanaista, siis proosaa. Kukahan muu suomalainen on saanut niin paljon proosaa paperille.

Kerrotaan myös, että Päätalo inhosi sanoja siis ja kera. (Wikipedia)

Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (s. 11.11.1919 Taivalkoski -20.11.2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija, mutta minulle vielä sangen tuntematon. Totta puhuen en ole lukenut ainuttakaan hänen 39 romaanistaan. Hän kirjoitti omakohtaisista kokemuksistaan Koillismaa- ja Iijoki-sarjan, joista jälkimmäinen on useasta kirjasta koostuva omaelämäkerta. En tiedä, jaksaisinko lukea Päätaloa, mutta tänä syksynä ensi-iltansa saaneen Päätalo-elokuvan voisin kyllä katsoa.

Hänen teksteistään on tehty elokuvia ja jotain muistan itsekin nähneeni televisiosta.

Elokuvateattereissa on paraikaa menossa elokuva Päätalo. Katso traileri:

Kategoria:	Draama
Ensi-ilta:	26/09/2008
Tuotantomaa:	Suomi
Ohjaaja:	Hannu Kahakorpi
Näyttelijät:	Kai Lehtinen, Susanna Anteroinen, Nina Jääskeläinen
Tuotantovuosi:	2008
Kuvaus:
"Päätalo-elokuva kertoo kirvesmiehenä ja rakennusmestarina toimineen Kalle Päätalon palavasta halusta tulla kirjailijaksi ja pitkästä tiestä, joka johti Päätalon ensimmäisen romaanin syntyyn. Liikaa raskasta työtä, liian vähän rakkautta avioliitossa ja liian vähän itseluottamusta estävät Kalle Päätaloa toteuttamasta elämänikäistä haavettaan; tulla kirjailijaksi. Kunnes hän löytää uuden rakkauden."

(Filmtrailer.fi)

Koillismaa-sarja

Koillismaa (1960), Selkosen kansaa (1962), Myrsky Koillismaassa (1963), Myrskyn jälkeen (1965), Mustan lumen talvi (1969).

Iijoki-sarja

Huonemiehen poika (1971), Tammettu virta (1972), Kunnan jauhot (1973), Täysi tuntiraha (1974), Nuoruuden savotat (1975), Loimujen aikaan (1976), Ahdistettu maa (1977), Miinoitettu rauha (1978), Ukkosen ääni (1979), Liekkejä laulumailla (1980), Tuulessa ja tuiskussa (1981), Tammerkosken sillalla (1982), Pohjalta ponnistaen (1983), Nuorikkoa näyttämässä (1984), Nouseva maa (1985), Ratkaisujen aika (1986), Pyynikin rinteessä (1987), Reissutyössä (1988), Oman katon alle (1989), Iijoen kutsu (1990), Muuttunut selkonen (1991), Epätietoisuuden talvi (1992), Iijoelta etelään (1993), Pato murtuu (1994), Hyvästi Iijoki (1995), Pölhökanto Iijoen törmässä (1998).

Sarjoihin kuulumattomat teokset

Ihmisiä telineillä (1958), Ennen ruskaa (1964), Koillismaa kuvina (1964), Viimeinen savotta (1966), Nälkämäki (1967), Kairankävijä (1968), Höylin miehen syksy (1970), Susipari (1971), Reissumies ja ämmänlänget (1976) (Yhdessä Annikki Kariniemen kanssa), Sateenkaari pakenee (1996), Juoksuhautojen jälkeen (1997), Mustan lumperin raito (1999), Selkosten viljastaja (2000), Kannaksen lomajuna (2001), Vikke Nilon tarina (2002), Isäni Hermanni (2003), Riitun poika (2004).